"Lapsenlapseni Ossi pitää kirjoista, erityisesti pienistä kirjoista. Hän rakastaa kirjoja, jotka ovat pienempiä kuin oma pieni naama ja pysyvät hyvin pikku sormissa eivätkä paina liikaa. Ossi on antanut sysäyksen tämän pikku näyttelykirjan syntymiseen.

Ilman tunnetta ei synny taidetta, syntyy vain kuvia. Olio kuiskaa ajatuksen, vihjaa - ja mieli liukuu vapauteen pitkin veden pintaa. Vesi kantaa, rakenne kantaa, kannattaa, aukaisee ilmalle tilaa ja päästää sen virtaamaan. Pieni ystävä hyppii, nauraa, juoksee ovista ympyrän, tarttuu hetkeksi pensseliin ja keskittyy, ja sivellin nauraa.

Minä laahustan ympyrää ja iloitsen pienistä asioista: näistä puutarhoista ja ikkunasta. Ja hetken olen onnellinen, kun kastan siveltimen temperaemulsioon ja pigmenttiin tai veteen ja väriin ja annan viivan vain mennä. Silmänräpäyksen ajan muistan rakenteen mutta vain silmänräpäyksen. Kun väri liukuu siveltimestä, olen vapaa ja liu'un yhä pidemmälle. Nousen korkeammalle.

Ja pieni kirja, jota käsi jaksaa kannatella, antaa unelman ja unen niin kuin pieni kylä, jossa silmä jaksaa katsoa männyn viivaa ja löytää tilan, hetken, olion."