Perinteisessä länsimaisessa ajattelussa on usein ollut tarve osoittaa yksilötaiteilijan erityisasemaa taiteellisessa luomisessa. Nykytaiteessa kahden taitelijan muodostama duo on vakiintunut tekemisen ja esiintymisen muotona vasta viimeisen 20 vuoden aikana. Tässä kirjassa taiteellista luomista käsitellään vuorovaikutteisena luomisprosessina ja esitellään kahdeksan taiteilijaparia tai -duoa, jotka toimivat aktiivisesti Suomessa ja kansainvälisesti. Toisin kuin taiteilijaparit, duot eivät välttämättä ole elinkumppaneita, vaan ovat valinneet työtavakseen yhteistyön. Parina työskentelyn syyt ja käytännöt vaihtelevat sekä suhteessa työprosesseihin että julkiseen toimintaan.
Kirjan ydinkysymyksiksi nousevat tasa-arvo ja luomisen alkuperän tunnistaminen sekä luomistyön myyttisten kehien purkaminen. Samalla dialogisuus on nykytaiteen kentällä ja tutkimuksessa laajentunut taiteilijan työstä sekä taideteosten teoriaan että taiteellisen prosessin yleisösuhteisiin.
Dialogisuudelle löytyy taiteellisessa kontekstissa useita paikkoja ja painopisteitä, joiden kautta avautuu laajempi alusta esteettisen eetoksen keskustelulle.