Jonna Johanssonin taide tutkii kehollisuutta ja ihmisenä olemista laajasti, ja se pureutuu myös kantaaottaviin teemoihin. Johanssonin teoksissa on viitteitä kestävän kehityksen, tasa-arvon ja myötätunnon teemoihin. Hän käyttää maalaustensa lähtökohtina usein kuvia esimerkiksi sosiaalisesta mediasta, vanhoista maalauksista, lehdistä, kirjoista tai omista kokoelmistaan. Niiden realismi haihtuu maalausprosessin myötä ja antaa tilaa voimakkain värein kuvatuille fantasioille tai pastellivärisille unikuville, joissa figuratiivinen kuvaus yhdistyy ei-esittävään maalaukseen. Johanssonille tyypillisen väkevästi käsitellyn naiskuvaston rinnalla vuorottelevat näennäisen hempeät ”bunnyt”, piirrokselliset pupumaalaukset, jotka kätkevät ironisoivan kuvitusmaisen pintansa alle terävää asennekritiikkiä. Johansson työstää maalauksensa vahvan ekspressiivisesti action paintingin ja pop-taiteen hengessä, usein lattiatasossa, kiiltävin alkydimaalein. Hän käyttää paljon palettiveistä ja lastaa, mutta myös perinteinen sivellintyöskentely akryyli- ja öljyvärein on hänelle ominaista.