Ennen: kasarmeja, kiitoratoja, bunkkereita, tiedusteluasemia. Nykyään: festivaalikenttiä, museoita, hostelleja, kylpylöitä. Valokuvataiteilija Pekka Turusen kuvat tutkivat entisen Neuvostoliiton sotilastukikohtia Itämeren ympäristössä sekä niiden liepeille syntynyttä uutta elämää. Teos kuljettaa lukijan läpi kylmän sodan ilmapiirin tuoden esiin vallinneen pelon ja väkivallan merkit. Rapistuneet, luonnon valtaamat sotilastukikohdat ovat valokuvaajalle kuin muinainen tuhoutunut sivilisaatio, jonka raunioiden tulevaisuudesta vallitsee edelleen epätietoisuus. Ovatko nämä paikat myös vertauskuvia tämän hetken yhteiskunnista, jotka täytyisi ajatella ja rakentaa kokonaan uudelleen?
Yesterday: barracks, airstrips, bunkers, listening posts. Today: fairgrounds, museums, hostels, spas. Artist Pekka Turunen documents former Soviet military bases and the new life that has sprung up around them in a photographic essay taking the reader on a journey back to the Cold War and its menacing climate of fear and violence. He treats the dilapidated, overgrown military sites as if they were ruins of a perished civilization - vestiges of a lost culture facing an uncertain future. Are these relics metaphors? Do they mirror contemporary society at a crossroads - is it time to rethink and rebuild the world from scratch?