Gustaf Nyström (1856-1917) oli aikansa näkyvimpiä suomalaisia arkkitehteja, jonka suunnittelemat arvorakennukset ovat useimmille tuttuja. Säätytalo, Kansallisarkisto, Helsingin vanha kauppahalli ja monet komeat pankki- ja yliopistorakennukset ovat Nyströmin tuotannon kestävää ydintä.
Nyströmin menestystä julkisten ja yksityisten rakennuttajien parissa siivitti kaupunkielämän muutos mutta myös arkkitehdin omat avut. Nyström oli työteliäs täydellisyyden tavoittelija, joka uudisti rakennustekniikkaa ja materiaaleja kansainvälisten mallien mukaan. Vaikka hän kulki uuden etsinnän eturintamassa, hänen suunnittelemiaan ”vanhanaikaisilta” näyttäviä rakennuksia on nykyisin vaikea mieltää aikansa ”uutena” arkkitehtuurina. Nyströmin jälkimaineeseensa vaikutti myös se, että Suomen johtavana arkkitehtuurin opettajana hän kasvatti koko 1900-luvun alun nuoren arkkitehtipolven. Aiempien sukupolvien työtä arvostava mestari ei itse innostunut oppilaittensa kansallisromanttisesta tyylistä, mikä johti moitteisiin vanhanaikaisuudesta.
Taidehistorioitsija Teppo Jokisen elämäkerta antaa ajantasaisen arvion Gustaf Nyströmin elämäntyöstä ja luo samalla uutta näkökulmaa koko arkkitehtuurimme historiaan.